Kirjoittaja Mallustar » 02.10.2014 19:20
Kenraali Gangsta16
Lähtiessäsi LAsta mietit varmaan tulevaisuuttasi. Mikä ajoi sinut perustamaan Armeijan?
-Kun lähdin Liittoarmeijasta, olin lähes varma, että lopettaisin tämän harrastuksen tai liittyisin takaisin Suomen Armeijaan. Kuitenkin istuttuani Suomen Armeijan aulassa noin 30 minuutin ajan ja nähtyäni sitä toimintaa, muistin miksi ylipäätänsä lähdin sieltä. Minua pommitettiin aika paljon hmsn. erilaisia syitä ja seurauksia lähtöön, en hirveästi reagoinnut niihin. Legioona oli juuri kaatunut ja SA:n värvissä puheltiin sen vaikutuksista, yksi nimeltä mainitsematon Sotamies tokaisi, että "Habboon ei ole mitään järkeä perustaa neljättä armeijaa". Tuo lause kuulosti korviini enemmän haasteelta kuin faktalta. Siitä lähti Armeija liikkeelle.
Keräsitkö "kiinnostunutta jengiä kasaan" ennen perustamista vai liittyivätkö kaikki vapaaehtoisesti itse?
-Taisi olla Torstai-ilta, kun avasin Suomen Armeijalle suunnitellun värvin. Porukkaa lappasi sisään huoneen täydeltä, toinen toistaan oli vähintäänkin kiinnostuneita liittymään, osa oli vain muuten vaan viettämässä iltaa. Kävin muutamia keskusteluita jo joidenkin kanssa hmsn. uuden Armeijan avaamisesta. Seuraavana päivänä, Perjantaina kello 17:00 avasin huoneen uudelleen. Sama ilmiö tapahtui kuin torstai-iltanakin, väkeä tuli silmät pyöreinä kaikista ovista ja ikkunoista. Loppujen lopuksi käskin ja siirsin ne henkilöt asentoon jotka halusivat liittyä Armeijaan. Ei meitä pataljoonittain tullut, mutta sillä pienellä porukalla teimme ihmeitä aikaiseksi. Kaikki aloittivat Alokkaina.
Onko puolenvuoden matkan varrella tullut epäuskon hetkiä?
-Aina tulee pieniä takaiskuja, ihan alussa tehtiin enemmän kuin suunniteltiin tai jos jotain suunniteltiin, ne oli erittäin lyhyellä tähtäimellä. Ensimmäisten kuukausien aikana pettymyksiä tuli paljon ja jouduimme soveltamaan yhtä ja toista. Vasta nyt 6kk jälkeen Armeija alkaa näyttää enemmän organisoidulta yksiköltä kuin kahden miehen bändiltä.
Entä mieleenpainuvin hetki Armeijassa?
-Mieleeni on erityisesti jäänyt se hetki, kun minulle ilmoitetaan, että uusia Alokkaita on lähes mahdoton sijoittaa minnekään. En ole koskaan urallani joutunut ongelmaan jossa yhden Armeijan jäsenmäärä alkaa olla niin suuri, että resurssit eivät meinaa riittää niiden sijoittamiseen. Positiivisetkin ongelmat voivat olla aika tuskallisia välillä, etenkin Armeijan johdolle. Toki emme jääneet tuleen makaamaan vaan teimme (ainakin omasta mielestämme) hyviä, mutta toki myös väliaikaisia ratkaisuja ja kaikki pääsivät sisään Armeijaan. Nyt onneksi vahvuudet ovat realistisia ja meillä on riittävästi henkilöitä johtamaan ryhmiä.
Mielipiteesi aliupseeristosta ja muusta upseeristosta?
-Upseeristo on pieni, siihen kuuluu vain minä ja Stolberg. Olemme tehneet parhaamme ja toivon mukaan se on ollut riittävää sekä tehokasta. Olemme saamassa pian uusia upseereita joten uskon, että elämämme yläjohtoportaassa helpottuu.
-Aliupseeristo on ollut Armeijan ehdottomasti tärkein ja kantavin elin. He ovat vastaanottaneet ja toteuttaneet kaikki heille käsketyt tehtävät ja pyörittävät omaa esimerkkiä näyttäen Armeijan jokapäiväistä toimintaa. Mielestäni aliupseerit ovat tehneet ja tekevät edelleen juuri niitä asioita, kuin heille on koulutettu, eikä toistaiseksi ole näkynyt merkkejä puutteista. He ovat omatoimisia, fiksuja ja ahkeria niin kuin pitääkin.
Mielipiteesi miehistöstä?
-Miehistöä on erittäin paljon, komentajana minun on erittäin hankalaa tutustua kaikkiin miehistön jäseniin, mikä tietenkin on erittäin harmillinen asia omasta puolestani. Kaikki kyllä vähintäänkin tietävät kuka minä olen, mutta samaa ei pysty sanomaan toisippäin. Liian moni jotka ansaitsisi enemmän komentajan huomiota jää sen saamatta. Yleissilmäyksellä kuitenkin meillä on erittäin hyvät standardit jotka ovat pitäneet miehistömme aktiivisena ja halukkaina palvelemaan Armeijassa. Toivon mukaan voimme tarjota miehistölle miellyttävää palvelua jatkossakin, koska ilman heidän kantavaa voimaa sekä aktiivisuutta, Armeijaa ei olisi.
Armeijan tulevaisuus komentajan silmin?
-Ensimmäinen puolivuotinen on takana. Se on riittänyt pitämään meidät varpaillaan, mutta kuitenkin korkealla jo hyvin pitkän aikaa. Kaikkeen kuitenkin pätee vanha sanonta, jonka mukaan on paljon helpompi ansaita jotain kuin pitää se. Varmasti on siis joitain alamäkiäkin tiedossa. Habbon ympäristö on myös meille se tärkein elinehto ja viimevuodet eivät ole näyttäneet ainakaan Suomen hotellissa kovinkaan valoiselta. Tästä syystä me todellakin "taistelemme" elostamme, emmekä aina kerkeä nauttimaan työmme tuloksista. Olen kuitenkin varma, että pääsemme juhlistamaan Armeijan 1-vuotista taivalta iloisin merkein, uusilla kuvioilla tai ilman. Katsotaan mitä eteen tulee. Minulla on ollut tapana sanoa kaikille esimiehille kokouksien päätteeksi, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Kerro kaikki mitä muistat Armeijan avauspäivästä?
* Mitkä oli fiilikset?
* Mitkä oli odotukset?
-Muistan avanneeni värvin ja sain muutamia hmsn viestejä sekä värvissä kyselyitä olenko aikeissa avata uutta armeijaa. Ilmoitin kello 18:00, että mukaan kykenevät/halukkaat siirtyisi teleportin kautta kasarmille. Kasarmilla meitä oli pieni, mutta väkevä joukko jonka kanssa alkaisimme rakentamaan uutta yhteisöä Armeijaan. Loimme lyhyessä ajassa perus standardit värväämiseen ja alokaskoulutukseen jonka kautta ensimmäinen päivämme alkoi. Iltaan asti suoritimme perustoimia värvissä.
-Mietin, että mihin liemeen olin taas itseni keittänyt.. toki olen Armeijoissa palvellut, ollut perustamassa ja komentamassa niin kauan, että minulla oli melko selkeä visio siitä mitä tulevat päivät tuo tullessaan. Toisinsanoen minä tiesin mitä olin kyllä tekemässä.
-Tavoitteeni oli vuoden aikana vakiinnuttaa Armeija Top-3 armeijoiden joukkoon.